Koiruuksia

Perjantaina meillä kävi anoppi ja appiukko pikavierailulla. Ne kävi hakemassa itelleen uuen auton ja jättivät mulle Rölli-koiran tunniksi hoitoon. 

Röllistä kerroin ekaa kertaa toukokuussa, kun se oli kymmenviikkoinen. Nyt Rölli on jo puolivuotias.

Melkoinen ADHD-koira siitä on kehittynyt :D kasvatuksessakin luultavasti "vikansa". Anoppi on nimittäin itekin semmoinen höseltäjä, että oksat pois. Omistajaansa tullut :D 

Anopin entinen koira inhosi yksin jäämistä. Se kehitteli itselleen hirveän eroahdistuksen jo silloin, kun se jätettiin yksin vähäksi aikaa autoon odottelemaan. Ai kauhea sitä haukkumisen ja ulinan määrää. Se koira oli meillä kerran hoidossa. Yksin jäätyään se oli hypännyt keittiönpöydällekin katsoakseen ulos ikkunasta. Naapurista oli ilmestynyt heti lappu meidän oveen, että koira pelottaa haukunnallaan lapsia. Se ei ollut varmasti hetkeksikään rauhoittunut. 

Tämä koira on ihan eri luontoinen ja sen huomaa kyllä heti. Se ei ollut vielä kertaakaan jäänyt yksikseen tai ollut kertaakaan vielä oudossa paikassa. Nyt se jäi mun kanssa tunniksi ja olisittepa kuulleet anopin lähtöhössötykset. Me lähdetään nyt töihin, töihin mennään vaan, vähän aikaa ollaan poissa, tullaan kohta, heihei ja oo kiltisti. Töihin mennään. Ja varmasti koira tajus kaiken :D

Röllihan oli oikein nätisti. Vähän vikisi ja ulvomaankin meinas, mutta minähän käskytin sitä heti. Rauhassa me nukuttiin kahestaan tunteroinen, jonka jälkeen anoppi tuli takaisin hössötyksen kanssa. Me tultiin nyt, oliko ikävä, ei me jätetty sua tänne, oivoivoi, menikö hyvin!

Rölli on kyllä ihan valloittava koira. Melkoinen höseltäjä ja energiapakkaus kylläkin.