Torstaiaamuna heräiltiin Savolinnasta. Toinen puolisko joutu siinä heti aamusta tekemään töitänsä pari tuntia ennen ku päästiin lähtemään etiäpäin. Minä heräsin tietenki jo hyvissä ajoin ennen avokkia ja olin suurinpiirtein valmiina jo lähtemään, ku tuo heräs. Mulla oli siinä sitte semmoset pari tuntia luppoaikaa. Ei siis ollut minkäänlaista tekemistä! Jossain vaiheessa sanoin tuolle, että multa loppuu kynnetki kohta, jos ei ala tapahtuun! En perhana ees ostanu edellisenä iltana sitä ristikkolehteäkään..
Mutta vihdoinki päästiin lähtemään.
Päämääränä meillä oli Myrskylä, jossa mun veli perheineen majailee. Päätettiin kuitenkin kierrellä pikkuteitä, koska meillä ei ollu mihinkään kiire. Tää oli ainut niistä päivistä, jolloin oli suunnitteilla vaan siirtyminen paikasta A paikkaan B. Savonlinnasta lähettiin kohti Puumalaa, jossa avokki halus ehottomasti käydä. Se on yks Suomen kuumimmista paikkakunnista, ja avokin isä on joskus käyny kyseisellä paikkakunnalla juhannustansseissa :D
Puumalaan ajeltiin tämmösiä mutkikkaita pikkuteitä. Ja voi että tuo toinen fiilisteli! Ja minä pidin kauhukahvasta kiinni.
Puumalassa oli hirrrveen korkia silta ylittämässä Saimaata.
Puumalan jälkeen jatkettiin matkaa Lappeenrantaan.
Lappeenrannassa kierrettiin mm. yks hieno kirkko (josta ei ole hyviä kuvia) ja sitte käytiin torilla/satamassa jätskillä.
Lappeenrannassa oli myös jotkut muinaiset rauniot(mitkälie), joita käytiin kiertelemässä.
Lappeenrannasta matka jatkui kohti määränpäätä!
Määränpäässä Myrskylässä odotti tämmönen heppu.
Siinä on mun 2½v kummipoika Sampo :)
Veljen luona on myös tällaisia otuksia, toiset tosin hieman fiksumman näköisiä :D
Veljen vaimo pyörittää tallia, jossa sillä on n. 15 hoidokkia. Me oltiin todellakin siis landella!
Tässä toinen tätin silmätikku, Pyry jo 5v!
Pojat touhuissansa. Toinen puoliskoki intoutui leikkimään :D oi, noita poikia!
Tähtisilmä ♥
Pieni poika, iso kypärä.
Koko tän meijän Roadtripin ehoton mun tähtihetki oli nähä kummipoikaa.
Näin Sampoa viimeksi syyslomalla viime vuonna ilman hiuksia ja vasta leikkauksesta tulleena (tosin silloinkin energiaa riitti!).
Nyt veli sano miltei heti Sampolle, että näytäppä hiukset. Poikahan vetäs heti hattunsa päästä ja hatun sisältä paljastu ihanat, vaaleat, punertavat hiukset!
Tuo poika on aivan ihmeellinen! Minä oon niin kiitollinen, että oon saanu tommosen
kultakimpaleen kummilapsekseni :)
Vieläki tulee tippa linssiin, ku miettii, mitä kaikkea poika on joutunu kokemaan ja mistä kaikesta se on selviytyny pienen elämänsä aikana. Ja kuinka energinen ja iloinen se on kaikesta huolimatta! Nimittäin pahemminkin olisi voinut käydä, mutta kaikki on nyt hyvin! Se on tärkeintä :)
Ps. Näkisittepä tuon pojan ripset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti