Myrskylässä oli ihan erilainen luonto, ku täälä Oulussa ja varsinki Lapissa.
Veljen koti on oikeasti aivan landella ja kun autosta astuu ulos, niin nenässä ei tuoksukaan
ihanat kukkaset, vaan hevosenjätökset.. Veli perheineen asuu hevostilalla ja ympärillä on paljon peltoja, kukkaniittyjä, ihan mahottomasti perhosia ja vielä enemmän paarmoja ja ties mitä öttiäisiä. Me äitin kans juostiin yks päivä kiljuen pakoon, ku meitä kohti lens joku epämääränen, ison kimalaisen kokonen ja kiiltelevä öttiäinen. Isä tunnisti sen heti kultakuoriaiseksi. En oo koskaan ennen tuommoseen törmänny, enkä halua enää törmätä. Hemmetin iso koppakuoriainen!
Perhosten perässä yritin juosta minkä kerkesin. Siellä oli perhosia nimittäin paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti