Hammaslääkäriin...

HUOM! Sisältää ällöttäviä yksityiskohtia..

Huomenna aamuvuoron jälkeen tieni vie hammaslääkärille. Viimeisestä käynnistä onkin vierähtänyt jo 3½ vuotta, aivan liian kauan siis! En todellakaan tykkää käydä hammaslääkärillä ja mua ahistaa ja pelottaa tälläkin hetkellä ihan simona. Oikeastaan olen ihan järjettömän tyytyväinen siihen, että sain edes varattua itselleni ajan. Mulla lohkes takahampaasta kolmisen viikkoa sitten palanen ja varasin heti itselleni ajan. Samainen takahammas on muutenkin hirveen huonossa kunnossa, joten pelkään kauheasti sitä, mitä kyseiselle hampaalle joudutaan tekemään. Jos hammas ei olisi lohjennut, tuskimpa olisin huomenna lääkärille menossa.

Oon yrittänyt kovasti pohtia sitä, mikä mua eniten ahistaa, pelottaa ja jännittää hammaslääkärillä käynnissä. Peruskouluaikana ravasin hammaslääkärillä kerta toisensa perään. Mulla on pieni suu ja isot hampaat, jotka sitten tietenki kasvoi ihan järjettömän vinoon, koska ne ei suuhun mahtuneet. Multa on revitty ainakin 8 hammasta (maito- ja rautahampaita), multa on paikattu hampaita, multa on oikohoidettu hampaita (ylhäällä ja alhaalla on ollut kiskot, sekä myös alahampaiden takapuolella), lisäksi mulla on ollut myös yöraudat. Muistaakseni en kauheana pelännyt nuita yllämainittuja hoitoja. Kaikki alkoi luultavasti siitä, kun tuosta takahampaasta lähti paikka pois enkä heti mennyt lääkärille paikkauttamaan. Sitten piti kuitenkin jo varata aikaa, kun alkoi särkemään ihan julmetusti. Lääkäri laittoi hampaaseen 3½ vuotta sitten lääkepaikan ja sanoi, että tule puolen vuoden päästä uudestaan. Tässä sitä ollaan, edelleen samainen lääkepaikka hampaassa ja nyt paikan vierestä on lohjennut pala. Mutta kun hammasta ei ole särkenyt ollenkaan... Huono selitys, tiedän!

Luultavasti tuo edellinen hammaslääkärikäyntikin hieman pahensi pelkoa. Olin nimittäin silloin aivan paniikissa. Lääkärinä oli mieslääkäri, josta en ollenkaan pitänyt. Sain puudutetta, mutta hampaaseen sattu silti enkä saanut lisäpuudutetta. Paniikkikin meinasi iskeä, kun välillä vihlaisi ja suu oli täynnä ties mitä vekotinta.

Tällä kertaa aion kyllä heti mainita, että mua pelottaa ja jännittää ja että tahdon mahdollisimman paljon puudutetta! Ja tahdon myös, että mulle varataan heti uusi aika tarkastukseen, koska haluan tämän mun kaluston kuntoon! Jos ne nimittäin sanoo, että tule puolen vuoden päästä takaisin, en varmasti saa varattua itselleni aikaan puolen vuoden päästä...

Olen yrittänyt tsempata itseäni sillä, ettei se huominen voi olla todellakaan pahempaa kuin pari kesää sitten tapahtunut nielun ronkkiminen! Mulla oli tuolloin (keskellä parhaimpia helteitä) ihan mieletön parin viikon sairasteluputki (kuumetta, vesirokko, angiina, nielupaise). Nielupaise oli aivan hirveä kokemus ja varsinkin sen hoitaminen: nielua tökittiin ihan törkeen suurella neulalla ja etsittiin paisekohtaa (mätäkohtaa, hyi!). Sitten, kun oli kohta löydetty, revittiin se auki semmosilla pihdeillä (ai helevetti!).. Tämä toimenpide toistettiin mulla ainakin neljä kertaa.  Pahinta oli se, kun nieluun ei enää tehty uutta reikää vaan ne pihdit laitettiin sisään siitä vanhasta reiästä ja repäistiin auki. Nieluun kyllä suihkutettiin jotain puudutesuihketta, mutta arvatkaa auttoiko?

Huomenna istuudun urheasti hammaslääkärin tuoliin mukavasti vapunaattona. Saas nähdä, miten käy vapun juhlinnalle.. Mun on ehkä pakko palkita itseni koettelemuksen jälkeen uudella Nina Riccin hajuvedellä :)